Lapin lumo: talvinen Äkäslompolo

Lappi kutsui, enkä ollut aiemmin käynyt Lapissa talvella - olihan se siis mentävä.

Viime tammikuussa lensimme Kittilään, josta pääsi bussilla Äkäslompoloon. Majoituimme mökissä, jonka takaovelta pääsimme suoraan hiihtoladuille. Äkäslompolon keskustaankaan ei ollut kilometriä pidempää matkaa, joten pääsimme potkukelkalla sukkelasti shoppailemaan Jounin kaupalle.

Hiihtoladut olivat hyvin merkittyjä ja niitä löytyi satoja kilometrejä. Sesonkiajan ulkopuolella kaikkia latuja ei ollut ajettu (minkä huomasi erityisesti vapaata tarpoessa pienessä lumikinoksessa), mutta valinnanvaraa reittien suhteen riitti silti.


Noilla laduilla olisi kannattanut hiihtää pertsaa vapaan sijasta
- ensi kerralla sitten.


Potkukelkka oli hyödyllinen kulkuväline
- potkukelkoille oli jopa omat pysäköintipaikkansa kauppojen ulkopuolella.


Oikeaoppinen perinteisen hiihtoasento. Taustalla Kukas-tunturi.


Hiihtolatujen varrella oli paljon latukahviloita. Kyllä antoi voimaa hiihtoon, kun mietti, mitä kaikkia herkkuja taas seuraavasta tuvasta maistelisi. Suurimpia herkkuja olivat muun muassa lätyt porolla ja mansikkahillolla (täytteet erikseen), vastapaistetut munkit ja lihaliemijuoma.

Suosikkilatukahvilamme:
Velhon kota - tunnelmallinen latukahvila pelkässä nuotion tulen ja kynttilöiden valossa.


Lättyjä paistethan!


Kokeilemisen arvoinen on myös ravintola Rouheen maistelumenu, Rouhen Murikat, josta löytyy muun muassa friteerattua paprikaa ja lehtikaalia valkosipuli-kikhernekomptilla, marinoituja friteerattuja tiikeriravunpyrstöjä aiolilla, graavattua lohta, poronvasan maksapateeta, grillattua hirvenpaistia karpalohillokkeella... Jälkiruoaksi tietysti leipäjuustoa lakkahillolla.


Upea Kesänki-tunturi


- upea Äkäslompolo kaikkinensa!

Kesän Lapin reissuja suunnitellen,
Kia

Kommentit