Käsivarren erämaa

Kesälomakohdetta miettiessämme pallottelimme hetken vaihtoehtoina pyöräreissua Turun saaristoon, vaellusreissua Italian Dolomiiteille tai vaellusreissua Käsivarren erämaahan ja Norjaan, ja melko nopean pohdinnan jälkeen Lappi valikoitui voittajaksi. Teimme kuten vuotta aiemminkin: Flow Festival -lauantailta kotiuduttuani hyppäsin makuupaikaksi muutettuun auton takakonttiin ja heräsin Oulussa, jossa ihana ystävä oli tehnyt meille aamupalaa. Usean kahvikupillisen jälkeen minä jatkoin auton ratissa ja Toni pääsi lepäämään. Näin vuorotellen jatkoimme aina Kilpisjärvelle saakka.

Alkuperäisenä suunnitelmana oli lähteä Käsivarren erämaahan jo sunnuntai-iltana, mutta saavuimme Kilpisjärvelle hiukan suunnitelmaamme myöhemmin ja tuolloin satoi vettä kaatamalla. Emme siis lähteneet tarpomaan sateeseen yötä myöten, vaan nukuimme ensimmäisen yön autossa. Ajatus oli hyvä - seuraavana aamuna saimmekin aloittaa vaelluksen auringonpaisteessa.  Muutenkaan meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa vaellukselle; etenisimme sen verran kuin hyvältä tuntuisi, ja laittaisimme teltan pystyyn sinne, missä hyvä olisi yöpyä.

Puurajan yläpuolella oleva Käsivarren erämaa oli karuudessaan ja tunturimaisemassaan kertakaikkisen upea - ei moista maisemaa ole muualla Suomessa!

Ensimmäisenä päivänä vaelsimme noin viidentoista kilometrin matkan Paihkasjärvelle. Löysimme matkalla poron sarvet, jotka lähtivät mukaan - oiva naulakko mökille niistä! Polkuja pitkin pääsi kulkemaan hyvin, joskin paikoin sai etsiä sopivaa väylää soisessa maastossa. Teltan pystytyksessä teimme Paihkasjärvellä ennätyksen, kun juuri paikka valitessamme alkoi sataa kovasti vettä.


Leiriytymisen jälkeen teimme ruokaa, ja ruuan jälkeen Toni lähti perhokalaan ja minä jäin teltalle lukemaan kirjaa. Siinä makuupussiin kääriytyneenä ahmaisin koko kirjan siltä istumalta, ja sopivasti kirjan loputtua Toni saapui teltalle harjussaaliineen. Harjuksesta saa parhaat erämaasushit!



Seuraavana vaelluspäivänämme jätimme teltan paikalleen, tavarat sinne ja vain päivärepun kanssa lähdimme tutustumaan erämaahan. Kipusimme 898 metrin korkeuteen Paihkasvaaralle, josta avautuivat mielettömät maisemat. Olimme ajatelleet jatkaa matkaa myös viereiselle, yli kilometriin kohoavalle Termisvaaralle, mutta reissu olisi vienyt monen monta tuntia eikä meillä ollut lounastarpeita mukana (ja eväätkin oli jo syöty), joten päätimmekin pitää rennon päivän ja palasimme takaisin teltalle. Paluumatkalla vaaran huipulla aurinko pilkahteli pilvien raoista. Takaisin tullessa poimimme myös hilloja ja mustikoita evääksi. Iltapalalla herkuttelimmekin paistetuilla letuilla ja hilloilla.



Seuraavana aamuna herättyämme söimme aamupalan, pakkasimme leirin ja lähdimme takaisin kohti Kilpisjärven luontokeskusta. Alkuun kolmen yön vaellukseksi suunniteltu retkemme kutistui siis kahden yön vaellukseksi, mutta seikkailu jatkui Kilpisjärven hotellimajoituksella ja reissuilla Norjan vuorille. Vaellusta Käsivarren erämaassa olisi mielellään jatkanut pidemmälle, mutta aikataulut tulivat vastaan - ja maistui sauna Kilpisjärven hotellilla erinomaisen hyvältä kolmenkin erämaapäivän jälkeen.

Norjan retkistä lisää seuraavassa postauksessa!

- Kia












Kommentit

Lähetä kommentti